Minä

MINÄ

 

Olen Elina Suominen, perheellinen, kolmen jo aikuisen lapsen äiti ja pienen pojan mummu. Ammatiltani olen psykiatrinen sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Tällä hetkellä työskentelen psykiatrian erikoissairaanhoidossa asiantuntijahoitajana, ja toimenkuvani sisältää potilastyön lisäksi kehittämis- ja koulutustyötä. Olen myös täydentänyt ammatillista osaamistani kouluttautumalla työnohjaajaksi ja kognitiivisen käyttäytymisterapian (DKT) osaajaksi. Valmistun toukokuussa 2024 ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi ja joulukuussa 2024 kognitiiviseksi lyhytterapeutiksi. Viitekehyksenäni on kognitiivisen lähestymistavan lisäksi ihmisen psykologisten perustarpeiden huomioiminen mielenterveyden hyvinvoinnissa.

 

Ammatillisista täydennyskoulutuksista myös Voimauttava valokuva -peruskoulutus vahvisti jo omaksumaani lähestymistapaa entisestään: ”Hyväksyvä katse” on hyvän terapeuttisen yhteistyösuhteen edellytys.

 

Erityisosaamistani ovat myös tunnesäätelyvaikeudet ja itsetuhoinen käyttäytyminen. Olen suorittanut Linity-lyhytinterventiokoulutuksen, joka antaa erinomaiset työkalut itsetuhoisen käyttäytymisen hoitamiseen.

 

Olen myös toiminut 15 vuotta esimiestehtävissä, joten työelämän moninaiset haasteet ovat osaamisaluettani. Olen saanut keskittyä työssäni nuorten ja varhaisaikuisten hoitoon ja otankin vastaan aikuisten lisäksi myös nuoria asiakkaita (13 vuodesta eteenpäin).

 

MINUSTA

 

Eräässä koulutuksessa kysyttiin jokaiselta, mikä on oma mottosi. Mietin kuumeisesti enkä keksinyt mitään. Omalla vuorollani parahdin, että olen jo 53-vuotias ja elän ilman mottoa! Jatkoin, ikään kuin eläisin ilman ohjenuoraa.

 

Elämä haastaa meitä niin monin eri tavoin, jaksaakseen on joustettava ja ohjenuoria on opittava soveltamaan. Esimerkiksi vanhemmuus on onnen tunteiden ja epävarmuuden tasapainottelua. Mitkä ovat murrosiän haasteissa neuvottelukysymyksiä ja mitkä taas tinkimättömiä arvoja? Miten estää lastaan tekemästä vääriä valintoja? Miten voin levätä tai kokea tyytyväisyyttä arjen keskeneräisyydessä?

 

Matka omaksi itseksi voi olla vaivalloinen mutta myös hyvin kiinnostava. Kun huomaa sittenkin uudet mahdollisuudet, oppii virheistään ongelmanratkaisutaitoja ja osaa tehdä viisaammin.

 

Esikoiseni kanssa leikkipuistossa ollessani vanhempien kesken kiersi kysymys, mitä toivoisi lapsestaan tulevan isona. Hiekkalaatikolla lapioi tulevia jääkiekkoilijoita, hyvään ammattiin valmistuvia ja kunnon kansalaisia. Ajattelin, että toivon jotain, joka voisi oikeasti toteutua, jotain pientä ja kohtuullista. Minä vastasin: "Toivon lapsestani tulevan tasapainoinen ihminen, joka kykenee hyvään parisuhteeseen ja saa kokea iloa ja mielenrauhaa.

 

Olen kotona viihtyvä sosiaalinen introvertti. Seuraan tv-sarjoja ja niihin uppoutuneena saavutan useimmiten levollisuuden tunteen. Huomion siirtäminen muualle onkin yksi ahdistuksenhallintakeinoista. Terapiassa voimme mm. harjoitella ahdistuksenhallintaa, toteuttaa tunnesäätelyongelmien hoito-ohjelma, vahvistaa ongelmanratkaisutaitoja ja opetella sietämään epävarmuutta.

 

Olet tervetullut vastaanotolleni, olipa pulmasi pieni tai niin suuri, että koet elämänlaatusi kärsivän.

 

Ja mikä se mottoni olikaan?

"Viisauteen ei ole elämätöntä oikotietä"

-Hilkka Olkinuora